Uusi tutkimus otsoni-injektioiden tehosta polven nivelrikon hoidossa

 

Miika Sallinen 8.11.2005

 

Artroosi (nivelrikko, osteoartriitti) on varsin tavallinen sairaus varsinkin 50 ikävuoden jälkeen. Otsoniterapialla on useissa tutkimuksissa voitu tehokkaasti hoitaa vaikeitakin nivelrikkotapauksia. Kirjassani Otsoni- ja vetyperoksidihoidot, käsittelin kahta tällaista tutkimusta. Ensimmäinen niistä suoritettiin Bolognan yliopistossa Italiassa Professori E. Riva Sanseverinon (1989) johdolla ja toisen suoritti kuubalainen tohtori Julio Escarpanter (1997). Näiden lisäksi kuubalaisissa tiedelehdissä on julkaistu kaksi muuta tutkimusta aiheesta. Ensimmäinen niistä (Ceballos ym. 1989) julkaistiin jo vuonna 1989 Revista CENIC, Ciencias Biológicas –lehdessä ja toinen aivan vastikään Revista Cubana de Ortopedia y Traumatología –lehdessä. Käsittelen tässä tarkemmin juuri uutta viimeksi mainittua tutkimusta.

 

Tutkimus (Delgado & Quesada 2005) alkoi tammikuussa 2002 ja päättyi vuotta myöhemmin. Siihen otettiin yhteensä 80 potilasta, jotka täyttivät seuraavat kriteerit.

 

• Ikä 40-80 vuotta.

• Omakohtainen suostumus mukanaoloon.

• Artroosin vaihe joko subakuutti tai krooninen.

• Ei mielenterveydellisiä tai neurologisia vaurioita.

• Artroosi ei saa olla sekundaarista alkuperää.

• Potilaalla ei epäillä olevan muita nivelvammoja.

 

Potilaista pääosa (77,5 %) oli naisia – enimmäkseen 60-70 –vuotiaita. Ennen hoitoja heille tehtiin haastattelu ja fyysiset testit, joissa selvitettiin aikaisemmat hoidot ja potilaan nykytila. Omakohtaista kipuaan potilaat arvioivat joka käynnillä asteikolla yhdestä kymmeneen. Hoidot annettiin nivelinjektioina  polvilumpion alapuolelta, jossa kerralla injektoitiin 10 ml otsonikaasua. Hoitojen määrä oli potilaskohtainen, ja niitä annettiin joka toinen päivä. Kuitenkin maksimissaan yhdeksän kappaletta. Näiden lisäksi potilaat saivat A- ja E-vitamiineja, joilla on selvä antioksidanttivaikutus.

 

Tuloksia luokiteltiin hyviksi, jos kipu oli kadonnut ja polvinivelen liikkuvuus normalisoitui. Kohtalaisen tuloksen kriteereinä oli kivun väheneminen vähintään 50 % tai enemmän ja nivelen liikkuvuus oli parantunut vastaavasti. Tulos oli heikko, jos kipu oli lisääntynyt, säilynyt tai pudonnut alle 50 %, ja nivelen liikkuvuus pysynyt ennallaan tai laskenut alle 50 %.

 

Näillä kriteereillä tulokset olivat loistavia. Yhteensä 74 potilaalla, eli 84,1 %:lla tulokset olivat hyviä, ja vain yhdellä tulosta luonnehdittiin heikoksi. Tämän tuloksen tekee erityisen hyväksi se tosiasia, että lähes kaikki potilaat olivat aiemmin saaneet lääkehoitoa ja kuntoutusta ja lähes puolet oli ollut akupunktiohoidossakin, kuitenkaan saamatta toivottuja tuloksia. Ainoastaan neljälle potilaalle ei aiemmin oltu suoritettu mitään hoitotoimenpiteitä.

 

Hoitojen aikana ei esiintynyt vakavia sivuvaikutuksia, mutta yhteensä 18 potilasta valitti välittömästä kivusta, ja kuudella se kesti pidempään. Lisäksi yhdellä potilaalla havaittiin kuumetta (joka todennäköisesti ei johtunut hoidoista). Näiden pienehköjen haittavaikutusten kompensoimiseksi, potilailla esiintyi runsaasti positiivisia oheisvaikutuksia. 13 potilasta raportoi näkönsä parantuneen (Vastaavaa on muuten raportoitu useissa muissakin tutkimuksissa, MS:n huom.), yhdeksän potilasta taas ilmoitti kuulonsa selkeytyneen. 27 potilasta kertoi uupumuksensa vähentyneen ja seitsemän potilasta kertoi parestesian (tuntoharhojen) vähentyneen. 98 % potilaista kertoi elämänlaatunsa parantuneen, joka näkyi mm. päivittäisen aktiivisuuden ja sosiaalisuuden lisääntymisenä.

 

Aikaisempien tutkimuksien valossa hyvät tulokset eivät olleet yllätys. Nämä tulokset ovat kyllä aavistuksen parempia kuin Escarpanterin ym. (1997) tutkimuksessa, mutta he antoivat otsoni-injektioita suuremmin väliajoin. Toisaalta nämäkään tulokset eivät pärjää Bolognan yliopiston tutkimuksen kanssa, joissa professori Riva Sanseverino (1989) raportoi kohenemista kaikilla potilailla. Tosin kyseisessä tutkimuksessa lähes kaikki potilaat saivat kuitenkin muutaman kuukauden päästä ylimääräisen hoitojakson. Hoitosyklit vaihtelevat eri tutkimuksissa, mutta sen huomioiden ne ovat sen verran yhtäpitäviä, että niitä kaikkia voidaan pitää luotettavina. Muutamat länsimaalaiset lääkärit, jotka eivät ole tietoisia Kuuban erittäin tasokkaasta terveydenhoitojärjestelmästä, ovat suhtautuneet heidän tuloksiinsa epäluuloisesti. Nämä tulokset eivät kuitenkaan ole yhtään ristiriidassa Italialaisen tutkimuksen kanssa, joten epäluulo taitaa tässäkin tapauksessa olla perusteetonta.

 

 

Viitteet:

 

Ceballos, A.; R. Balmaseda; R. Wong; S. Menéndez & M. Gómez, Tratamiento de la osteoartritis con ozono. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3): 151-153, 1989.

Delgado Rifá; Eraclio & Juan Vicente Quesada Musa, Ozonoterapia intraarticular en la enfermedad artrósica de rodilla. Revista Cubana de Ortopedia y Traumatología 19(1): 23-28, 2005. (full text PDF)

Escanpanter; Julio C., Odalys Valdés; Ramón Sánchez; Yanet López & Celso López, Resultados terapéuticos en la osteoartritis de la rodilla con infiltraciones de ozono. Revista Cubana de Investigaciones Biomédicas 16: 124-132, 1997. (full text)

Riva Sanseverino, E., Knee-joint disorders treated by oxygen-ozone therapy. Europa Medicophysica 25: 163-170, 1989. (abstract)