2165 potilaan laaja tutkimus otsonoidun auringonkukkaöljyn käytöstä jalkasilsan hoidossa

Miika Sallinen 22.1.2010

Otsonoidun auringonkukkaöljyn tehosta jalkasilsan hoitoon on ilmestynyt hyvin laaja tutkimus. Itse asiassa kyseinen tutkimus ilmestyi jo pari vuotta sitten International Journal of Ozone Therapy -lehdessä. Kyseisen lehden aiemmat numerot saa vapaasti lehden sivuilta, ja siksi en kyseistä julkaisua ole tullut tilanneeksi. Uudempien numeroiden kohdalla tilanne on toinen, ja siksi sainkin artikkelin käsiini vasta äskettäin.

Otsonoitua auringonkukkaöljyä on jo aiemmin tutkittu jalkasilsan hoidossa, ja tulokset ovat olleet vastaavia kuin ketokonatsoli-sienilääkkeellä (Menéndez ym. 2002). Kyseessä tutkimuksessa potilasmäärä oli varsin rajoittunut käsittäen sata potilasta molemmissa hoitoryhmissä. Toki tuollakin potilasmäärälläkin saadaan tehtyä luotettava tutkimus, joten otsonoidun öljyn tehoja ei sovi kyseenalaistaa. Sen sijaan otos oli varsin pieni, jotta voitaisiin määritellä myös aineen mahdolliset haittavaikutukset. Tämän vuoksi osittain samat tutkijat päättivät tehdä huomattavasti laajemman uuden tutkimuksen.

Tutkimus (Menéndez ym. 2008) oli avoin IV-vaiheen tutkimus, joka kesti kolme vuotta. Sen tarkoituksena oli tutkia juuri otsonoidun auringonkukkaöljyn (kauppanimi Oleozon®) mahdollisia sivuvaikutuksia sekä sen tehokkuutta kliinisessä rutiinikäytössä. Tutkimus suoritettiin Kuubassa neljässä eri sairaalassa, ja sitä valvoivat tutkijat niin Kuuban otsonitutkimuskeskuksesta kuin Anconan yliopistosta Italiasta.

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 2596 potilasta, mutta vain 2165 kävi hoidot säännöllisesti läpi loppuun asti kaikkine tarkastuksineen. Ennen hoitoja potilaan analysoitiin tarkasti. Heiltä tutkittiin oireet, kuten märkiminen, hilseily, halkeilu, punoitus, rakkulat ja/tai kihelmöinti siltä iho-alueelta, jossa jalkasilsaa oli. Potilaat olivat yli 15-vuotiaita. He eivät olleet saaneet lääkitystä tai ainakin ennen tutkimuksen alkua he eivät viiteen päivään olleet saaneet mitään paikallista tai systemaattista lääkitystä. Potilailla oli ollut jalkasilsaa keskimäärin 60 kuukautta ja uusiutumisia oli keskimäärin viidesti vuodessa. Useimmilla iho-oireet olivat sääressä, mutta lähes puolella potilaista myös jalkapohjissa.

Potilaiden jalkasilsaa hoidettiin Oleozonilla kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. Sivuvaikutukset määriteltiin neljälle tasolle seuraavasti:

• Lievä: Sivuvaikutus ei vaikuta potilaan normaaleihin rutiineihin, eikä mitään lääkitystä tarvita.

• Kohtalainen: Sivuvaikutus haittasi potilaan normaalia elämää ja vaati erityishoitoa, mutta ei kuitenkaan muodostanut riskiä potilaan terveydelle.

• Vakava: Sivuvaikutus haittasi merkittävästi normaaleja toimintoja, mutta ei ollut hengenvaarallinen. Sairaalahoito kuitenkin välttämätöntä.

• Hyvin vakava, mikäli sivuvaikutus oli potentiaalisesti henkeä vaarantava tai myötävaikutti potilaan kuolemaan.

Lisäksi havaituista sivuvaikutuksista analysoitiin mahdollisuus, oliko se aiheutunut Oleozonista. Tämä oli niinikään neliportaisella asteikolla: Ehdottoman varmasti, todennäköisesti, mahdollisesti ja epätodennäköisesti.

Hoidon tehokkuutta analysoitiin eri jalkasilsatyypeistä erikseen. Kliiniseksi paranemiseksi katsottiin kaikkien ulkoisten iho-oireiden katoaminen, jonka vuoksi mykologista tarkastelua ei tehty. Mikäli potilas ei ollut kliinisesti parantunut kuuden viikon kuluttua tai hän yhä jatkoi hoitoja, tapaus luokiteltiin epäonnistuneeksi.

Potilaat tarkastettiin kahden viikon välein. Jos jotain sivuvaikutusta ilmeni, tuli potilaan informoida lääkäriä välittömästi, jotta voitaisiin luotettavasti määritellä sivuvaikutuksen vakavuusaste ja sen syy-seuraussuhteet. Hoitojakson päätyttyä kukin potilas tarkastettiin vielä kuuden viikon kuluttua mahdollisten uusiutumisten varalta.

Hoitotulokset olivat erittäin hyviä. 2165 potilaasta, jotka kävivät hoitojakson loppuun, kaikkiaan 2007 eli 92,7 % määriteltiin parantuneeksi. Loput 158 potilasta, eli 7,3 %, ei parantunut. Kokonaisuudessaan teho ei liene aivan näin hyvä, sillä tarkastelun ulkopuolelle jäin kaikkiaan 431 potilasta, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet kaikkiin tarkastuksiin. Vaikka heidät kaikki laskettaisiin epäonnistuneiksi tapauksiksi, hoidon tehokkuus olisi joka tapauksessa 77,3 %, mitä voidaan sitäkin pitää erinomaisena tuloksena tämäntyyppiseen jalkasilsaan.

Sivuvaikutukset olivat äärimmäisen harvinaisia. Niitä esiintyi ainoastaan kuudella potilaalla. Neljä potilasta tunsi ihossaan poltetta. Yksi potilas tunsi ihossaan sekä poltetta että kihelmöintiä. Viimeinen sivuvaikutuksia kokeneista potilaista koki sekä poltetta että ihon punoitusta. Asteikolla lievästä hyvin vakavaan kaikki oireet luokiteltiin lieviksi. Ihon poltteet määriteltiin ehdottoman varmoiksi tapauksiksi ja punoitus- ja kihelmöintitapauksia pidettiin todennäköisesti Oleozonin aiheuttamina.

Oleozon tehosi eri jalkasilsatyyppeihin eri tavalla, joskin se oli kaikkeen tehokas. Hilseilevää jalkasilsaa sairasti 1085 potilasta, joista lähes kaikki (97,9 %) parani. Rakkulaista jalkasilsaa oli 130 potilaalla, joista 85 eli 65,4 % parani. Märkää jalkasilsaa oli 690 potilaalla, joista 655 eli 94,9 % parani. Sekatyyppistä jalkasilsaa sairasti loput 260 potilasta, joista 205 eli 78,8 % parani. Erityisen tehokasta Oleozon oli siis hilseileviin ja märkiin jalkasilsatyyppeihin. Teho ei ollut myöskään lyhytaikaista, sillä yhtään uusiutumista ei ollut tapahtunut kuuden viikon jälkeen suoritetuissa jälkitarkastuksissa.

Hoidetut potilaat olivat kroonikkoja, joilla saattoi jalassaan olla useitakin eri taudinaiheuttajia. Yleensä tällaisia potilaita hoidetaan paikallisten lääkeaineiden lisäksi myös sisäisillä lääkkeillä. Mikäli jalassa on tulehdus, tarvitaan joskus myös tulehduslääkkeitä. Nämä lääkkeet aiheuttavat usein monenlaisia sivuvaikutuksia, kuten rasittavat ruoansulatuskanavia, aiheuttavat päänsärkyä ja eriasteisia maksamyrkytyksiä monen muun ohella. Oleozon tehosi ulkoisesti kaikkiin taudinaiheuttajiin mukaan lukien bakteerit ja sienet sekä toimi samalla myös tulehdusta hoitavana lääkkeenä. Hinnaltaan se oli myös ylivertaisen edullista. Tämän vuoksi tutkijat itsekin luonnehtivat sitä parhaaksi vaihtoehdoksi jalkasilsan hoitoon.

Kokonaisuudessaan hoitomuoto oli erittäin tehokas, edullinen ja lähes sivuvaikutukseton. Ihon poltteen tunne muutamilla potilailla johtui todennäköisesti Oleozonista syntyvistä aktiivisista aineenvaihduntatuotteista, kuten aldehydeistä, karboksyylihapoista, otsonideista ja hydroperoksideista. Suomessa Oleozonia ei ole saatavilla, sillä täällä suositaan otsonoitua oliiviöljyä, joka on tutkitusti ominaisuuksiltaan vastaavaa Oleozonin kanssa (Ks. esim. Díaz ym. 2006). Suomen otsoniterapia valmistaa otsonoituja öljyjä kolmena eri vahvuutena, joista kaikkein miedoin, eli normaaliöljy vastaa vahvuudeltaan Oleozonia. Vahvempien öljyjen kohdalla lievät sivuvaikutukset, kuten polte ja kihelmöinti ovat todennäköisempiä, joskin kokemusperäisesti voin todeta, etteivät ne silloinkaan ole tavallisia. Antimikrobisilta ominaisuuksiltaan vahvat ovat kuitenkin vahvempia, ja siksi ne tehoavat jalkasilsaan todennäköisesti jopa Oleozonia paremmin.

Viitteet

Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández; Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández & Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Full text PDF

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002. Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. Summary

©2010 Miika Sallinen

Hoidot, laitteet ja

tuotteet tarjoaa