Otsoniterapia erektiohäiriöiden hoidossa

 

Miika Sallinen 24.6.2007

 

Erektiohäiriöt ovat vakava seksologinen ongelma erityisesti 40–70 -vuotiaiden miesten keskuudessa. Alle 40-vuotiaillakin jonkinlaisia erektiohäiriöitä esiintyy noin joka viidennellä. Viime vuosina lääkkeiden kehitys on kuitenkin tuonut apua näihin ongelmiin. Suun kautta nautitut fosfodiesteraasien estäjät ovatkin palauttaneet mieskunnon monelle miehelle. Siitä huolimatta minkään lääkkeen teho ei ole auttanut kuin korkeintaan 70 %:iin potilaista. Fyysisten oireiden lisäksi myös psyykkiset tekijät saattavat aiheuttaa erektiohäiriöitä, ja varsinkin näihin tapauksiin lääkehoito tehoaa vain harvoin. Tyypillinen erektiohäiriötä aiheuttava oire on astenia, joka on eräänlaista heikkoutta ja uupumusta, joka johtaa kiinnostuksen puutteeseen. Normaaliin uupumukseen verrattuna se on tilana krooninen, eikä poistu levon jälkeen, vaan vaatii erityistä hoitoa.

 

Otsoniterapiaa voidaan perustellusti kokeilla erektiohäiriöiden hoitoon. Esimerkiksi verenkiertohäiriöissä hoitomuoto on osoittautunut tehokkaaksi. Monet tutkijat ovat myös noteeranneet rohkaisevia havaintoja muiden tutkimusten yhteydessä. Eräs heistä on italialainen Sienan yliopiston yleisen fysiologian professori Velio Bocci. Kirjassaan Oxygen-Ozone Therapy: A Critical Evaluation, hän kirjoittaa seuraavaa (Bocci 2002, 344):

 

”Voin vain mainita, että muutamat vaskulopatiaa sairastavat potilaat kertoivat meille, että muutamaan EBOO-hoitokerran jälkeen he havaitsivat aamuisen erektionsa palautuneen. Tämä voi olla aiheutunut parantuneesta happipitoisuudesta ja/tai lisääntyneestä DHEA:n [dehydroepiandrosteroni] erityksestä."

 

Monissa otsoniterapiatutkimuksissa on myös havaittu, miten systeeminen otsoniterapia vaikuttaa potilaan psyykkiseen hyvinvointiin. Jo keskimäärin 2-3 hoitokerran jälkeen potilaat huomaavat mielialansa kohentuneen: He ovat hyväntuulisempia, nukkuvat paremmin ja psykofysiologinen astenia vähenee. Juuri tämän vuoksi Ukrainan tieteellisessä tutkimusinstituutissa Odessassa suoritettiin tutkimus (Rotzhkov 2006) otsoniterapian vaikutuksesta erektiohäiriöihin, jotka olivat juuri psyykkistä alkuperää. Tutkimus suoritettiin vertailemalla otsoniterapiaa tunnettuun fosfodiesteraasien estäjään. Vertailulääkkeeksi valittiin vardenafiiliin perustuva tunnettu potenssilääke Levitra, jolla on nopea ja pitkäkestoinen vaikutus ja joka vähentää hetkelliseen suoritukseen liittyvää liiallista stressiä. Tämä on erityisen tärkeää, kun hoidetaan psyykkisistä syistä johtuvia erektiohäiriöitä.

 

Tutkimuksessa oli mukana 54 iältään 24–45 -vuotiasta erektiohäiriöistä kärsivää miestä. Heidän erektiohäiriönsä vaihteli lievästä kohtalaiseen. Vaivan aste määriteltiin laskemalla yhteen ne pisteet, joita potilaat saivat kuusikohtaisessa kyselytestissä. Testi oli tyypiltään kansainvälisesti käytetty IIEF-testi (International index numbers of erectile function). Tarkasteltavat osa-alueet olivat erektion voimakkuus, elimen toiminta, seksuaalinen halukkuus, tyytyväisyys seksiin ja kokonaisvaltainen tyytyväisyys. Näiden perusteella määriteltiin vielä hoidon kokonaisvaltainen tehokkuus.

 

Mukaan huolittiin ainoastaan vapaaehtoisia potilaita, joilla oli kliinisesti todettu psykogeneettistä alkuperää oleva erektiohäiriö, joka johti seksuaaliseen haluttomuuteen. Kaikkien seksuaalinen halukkuus oli heikentynyt, erektio heikentynyt ja seksin määrä vähentynyt. Noin kolmasosa heitä oli lievästi turhautuneita ja loput selvästi turhautuneita tilanteestaan. 85 % miehistä määritteli oireidensa johtuvan enemmän tai vähemmän stressaavasta ja kiireisestä elämästä, kun loput 15 % ei osannut selittää syitä. Kaikki elivät vakituisessa parisuhteessa, joten heillä oli mahdollisuus käydä tutkimus loppuun. Mukaan ei huolittu potilaita, joilla oli muita psyykkisiä oireita, ja esimerkiksi psykoterapiassa käyneet suljettiin ulkopuolelle. Myöskään mitään havaittua vaurioita sukupuolielimissä ei saanut olla. Potilaiden verenkierto määriteltiin doppler-ultraänimittauksilla ja laboratoriokokein varmistettiin että hormonaalinen profiili oli normaali.

 

Tutkimusta varten potilaat jaettiin kolmeen ryhmään, jotka eivät vaivojen ja ikäjakauman perusteella poikenneet toisistaan merkittävästi. Ensimmäistä ryhmää (13 miestä) hoidettiin levitralla 10 mg:n annoksella aina kun he harrastivat seksiä. Toista ryhmää (10 miestä) hoidettiin yksinomaan otsoniterapialla. Kolmas 31 miehen ryhmä sai molempia hoitoja. Otsoniterapia oli systeemistä otsonihoitoa: Joko suonensisäistä hoitoa fysiologisella otsonoidulla suolaliuoksella tai autohemoterapiana (veren otsonointi ja uudelleeninfusointi kehoon), jolloin kerta annos oli 1,5-2,5 mg otsonia. Vaihtoehtoisesti hoitoa annettiin myös otsonikaasutuksena peräsuoleen, jolloin otsonipitoisuus oli 20-40 mg/l ja kaasun tilavuus 300-500 ml. Hoito suoritettiin minimissään 3-4 päivän välein ja potilaasta riippuen niitä annettiin 7-10 kertaa. Kokonaishoitojakso kesti kaksi kuukautta. Potilaiden tilanne analysoitiin ennen hoitoja, sekä yhden ja kolmen kuukauden kuluttua niiden aloituksesta. Lisäksi kuukausi hoitojakson jälkeen suoritettiin jälkitarkastus.

 

Tulokset olivat lupaavia. Pelkkää levitraa saaneilla potilailla havaittiin erektion jonkinasteista voimistumista. Kuitenkin muut tutkitut seikat, kuten seksuaalinen halukkuus ja tyytyväisyys seksielämään pysyivät alhaisina. Vain reilu neljännes potilaista oli hoitotulokseen tyytyväinen. Tulokset olivat myös lyhytaikaisia, sillä kuukausi hoitojakson jälkeen suoritetussa tarkastuksessa arvot olivat palanneet käytännössä ennalleen. Pelkkä otsoniterapia oli jo huomattavasti parempaa. Kaikki tutkitut arvot kohenivat keskimäärin selvästi, ja jopa 60 % potilaista oli hoitotulokseen tyytyväinen. Kaikkein parhaimmat tulokset saatiin kuitenkin otsoniterapian ja levitran yhteishoidolla. Esimerkiksi erektion voimakkuus asteikolla 0-30 nousi keskimäärin arvosta 10,1 arvoon 26,2 ja tulos oli säilynyt samana myös kuukausi hoitojakson jälkeen jälkitarkastuksessa. Kokonaisvaltainen tyytyväisyys seksuaalisiin toimintoihin asteikolla 0-10 nousi arvosta 2,8 arvoon 9,4 eli hyvin lähelle maksimia, ja jälkitarkastuksen aikana oli tapahtunut vain lievää taantumista. 82,3 % tämän ryhmän potilaista oli erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tulokset on esitetty tarkemmin taulukossa 1.

 

Taulukko1. Tutkimuksen tulokset eri ryhmissä.

 

Tutkimuksessa ei myöskään havaittu mitään sellaisia sivuvaikutuksia, jotka olisivat vaikuttaneet hoitojen suorittamiseen. Tutkijat suosittelevatkin otsoniterapiaa tämän tyyppisten erektiohäiriöiden hoitoon, ja neuvovat yhdistämään sen fosfodiesteraasien estäjiin, jolloin saavutetaan paras hoitovaste.

 

Viitteet

 

Bocci, Velio, Oxygen-Ozone Therapy: A Critical Evaluation. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, Netherlands, 2002.

Rozhkov, V. S., [The use of phosphodiesterase inhibitors and ozonetherapy in the treatment of patients with erectile dysfunction]. Klinichna ta eksperimentalna patologiya 5(1): 107-109, 2006. [Written in Russian] Full text PDF