Eläinlääketiedettä: Otsonoidun öljyn käyttö vuohien tarttuvan ektyyman hoidossa

 

Miika Sallinen 17.1.2007

 

Viime vuosina on ilmestynyt useitakin otsoniterapiatutkimuksia eläinlääketieteen alueelta. Esimerkiksi viime vuoden alussa ilmestyi korealaisten tutkijoiden (Liu ym. 2006) tutkimus Journal of Veterinary Clinics -lehdessä, jossa he olivat tutkineet otsonin vaikutuksia vuohien tarttuvan ektyyman eli rupimärkimän hoidossa. Tämä ektyyma ilmestyy huulien tai sierainten alueelle ja sen aiheuttajana on parapoxviruksiin lukeutuva orf-virus, joka voi tarttua myös ihmiseen.

 

Tutkimus suoritettiin kaksiosaisena. Ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 16 vuohta, jotka jaettiin kolmeen ryhmään seuraavasti:

• 1. ryhmässä (5 vuohta) annettiin otsonoitua öljyä haavoihin päivittäin kahden viikon ajan.

• 2. ryhmässä (6 vuohta) vuohille juotettiin otsonoitua vettä (0,1 ppm) kahden viikon ajan. Vuohien annettiin juoda vettä oman mieltymyksensä mukaan.

• 3. ryhmä (5 vuohta) toimi kontrolliryhmänä, jota ei hoidettu mitenkään.

Tulokset suosivat otsoniterapiamenetelmiä. Otsonoidulla öljyllä parani neljä viidestä vuohesta (80 %), otsonoidulla vedellä neljä kuudesta (66,7 %) ja kontrolliryhmässä vain yksi viidestä (20 %). Tämän perusteella suoritettiin laajempi tutkimus yhteensä 121 vuohelle, joita kaikkia hoidettiin otsonoidulla öljyllä. Tässä tutkimuksessa öljyä annettiin päivittäin 30 päivän ajan, jona aikana kaikki vuohet paranivat. Vaikka tulos oli hyvä, tämänkaltainen ektyyma paranee luonnostaankin 3-8 viikossa. Siksi ei ole varmaa, mikä osuus paranemisesta on otsonoidun öljyn ansiosta ja mikä luonnollista paranemista. Ensimmäiseen vaiheen tulosten perusteella tutkijat kuitenkin uskalsivat tehdä johtopäätöksen, että otsonoidut öljyt olisivat tehokas hoitokeino vuohien tarttuvan ektyyman hoitoon.

 

Vaikka tulos olikin ilmeisen positiivinen, en kuitenkaan pidä tutkimusta kovinkaan hyvänä. Siinä käytetty öljy valmistettiin kuplittamalla otsonia (200 ppm) öljyn läpi kahden viikon ajan. Öljyn määrästä tai otsonin virtausnopeudesta ei ollut mitään mainintaa. Suomessa otsonoidun öljyn valmistamiseen käytetään noin 20 mg/l pitoisuutta, joka vastaa noin 15 000 ppm:aa. Tällä pitoisuudella kun virtausnopeus on 2,5 l/min, saadaan litra vahvaa öljyä vajaassa kolmessa vuorokaudessa. Korealaisten käyttämä otsonikaasu oli siis lähes satakertaisesti tavallista laimeampaa, ja vaikka he otsonoivatkin oljyä noin 5 kertaa pidempään, se jäi epäilemättä laimeaksi, vaikka virtausnopeus ja öljyn määrä ovat arvoituksia. Uskon vakaasti, että vahvemmalla öljyllä tulokset olisivat olleet parempia. Myös veden otsonoinnissa käytettiin samaa generaattoria ja siksi senkin otsonipitoisuudeksi jäi vain mitättömät 0,1 ppm. Toisaalta vuohet eivät välttämättä olisi suostuneet juomaankaan vahvemmin otsonoitua vettä sen hajusta johtuen. Joka tapauksessa myös veden otsonipitoisuus oli mielestäni selvästi riittämätön optimaalisten tulosten saamiseksi.

 

Tutkimuksen puutteista huolimatta on kuitenkin positiivista huomata, että kaukaa Koreastakin alkaa ilmestyä otsoniterapioita koskevia tutkimuksia. Täytyy vain toivoa että seuraavissa tutkimuksissa menetelmät olisivat yhä parantuneet.

 

Viite:

 

Liu, Jianzhu; In Heo; Min-Sung Hong; Ji-Min Seo; Sung-Nam Jo; Jung-Yeon Lee; Kun-Ho Song & Duck-Hwan Kim, The Therapeutic Effect of Ozone on Contagious Ecthyma in Korean Native Goats. Journal of Veterinary Clinics 23(1): 14-17, 2006.