Turvallisuus: Otsonialtistuksella ei ole vaikutusta veren luonnollisiin tappajasoluihin

Miika Sallinen 2004

Vaikka otsonihoidot on todettu turvallisiksi jo sadoissa kliinisissä tutkimuksissa, hoidot ovat yhä hyvin tuntemattomia ja ne aiheuttavat paljon ennakkoluuloja. Hoitojen turvallisuudesta on ilmestynyt jo kymmeniä tutkimuksia, joita olen käsitellyt sekä kirjassani (Sallinen 2004, 76–95) että täällä. Tuntemattomuuden ja ennakkoluulojen vuoksi jokainen uusi turvallisuutta käsittelevä tutkimus on toki yhä tervetullut, vaikka muuten turvallisuudesta ei epäselvyyttä olisikaan.

Uudessa puolalaisessa tutkimuksessa (Biedunkiewitz ym. 2004b) tarkasteltiin otsoni-autohemoterapian vaikutusta hemodialyysihoidossa olevien potilaiden luonnollisiin tappajasoluihin (NK-solut). Luonnolliset tappajasolut ovat elimistön ensimmäisiä puolustajia, jotka suojaavat elimistöä virusinfektioilta ja syöpäkasvaimien kehittymiseltä. Koska otsoni on keuhkoille myrkyllinen ilmansaaste silloin kun sitä hengitetään liikaa, toksikologisia tutkimuksia on tehty paljon. Tutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Eräässä tutkimuksessa otsonialtistus on stimuloinut NK-solujen aktiivisuutta, kun taas useimmissa muissa se taas on heikentänyt oleellisesti NK-solujen aktiivisuutta. Nämä kaikki tutkimukset ovat kuitenkin käsitelleet hengityselimiä ja ne ovat olleet eläinkokeita, joiden tuloksia ei aina voi verrata ihmisiin. Sen sijaan otsoniterapioiden vaikutusta NK-soluihin ei ollut tätä ennen tutkittu.

Tutkimuksessa potilaille annettiin yhdeksän kertaa autohemoterapiaa puhtaalla hapella. Hoitoja annettiin kolmesti viikossa, eli ne kestivät kolme viikkoa. Tämän jälkeen heille annettiin otsoni-autohemoterapiaa, jossa käytetty otsonipitoisuus oli 50 µg/ml. Tätäkin hoitoa annettiin yhteensä yhdeksän kertaa. Tulokset mitattiin ennen hoitoja sekä happi- ja otsoni-autohemoterapiajaksojen jälkeen. Luonnollisten tappajasolujen aktiivisuudet olivat prosentteina seuraavat:

Alkuarvot: 16,78±8,07

Happi-AHT:n jälkeen 15,98±6,67

Otsoni-AHT:n jälkeen 18,26±8,82

Tuloksista huomataan, ettei mitään tilastollisesti merkittävää muutosta tapahtunut. Tulos ei liene yllätys, sillä veressä antioksidantit sammuttavat otsonin haittavaikutukset huomattavan nopeasti – paljon nopeammin kuin keuhkoissa. Joka tapauksessa tästä tutkimuksesta on saatu tieteellistä todistusaineistoa, ettei normaali otsoni-autohemoterapia aiheita muutoksia luonnollisiin tappajasoluihin. Päinvastoin, kuin skeptisimmät epäilijät helposti luulevat.

Viitteet:

Biedunkiewicz, B.; L. Tylicki; D. Rachon; L. Hak; T. Nieweglowski; A. Chamienia; A. Debska-Slizien; J. Mysliwska & B. Rutkowski, Natural killer cell activity unaffected by ozonated autohemotherapy in patients with end-stage renal disease on maintenance renal replacement therapy. International Journal of Artificial Organs 27(9): 766-771, 2004. (abstract)

Sallinen, Miika, Otsoni- ja vetyperoksidihoidot: Tuntematonta lääketiedettä. Pärnu 2004.

© 2009 Miika Sallinen

Hoidot, laitteet ja

tuotteet tarjoaa