Uusi tutkimus juurikarieksen hoidosta otsonilla

 

Miika Sallinen 17.11.2007

 

Vaikka otsonilla on hoidettu kariesta jo tiettävästi ainakin 1930-luvulla, varsinainen läpimurto on vasta tapahtumassa. Suuri ansio kuuluu erityisesti kahdelle brittitutkijalle, eli tohtori Aylin Baysanille ja professori Edward Lynchille. Molemmilla on ollut ratkaiseva rooli nykyaikaisen HealOzone-laitteen kehityksessä, jonka avulla hampaiden otsonikäsittelystä on tullut tehokas, turvallinen, nopea, kivuton ja hyvin yksinkertainen toimenpide. Baysan ja Lynch raportoivat vuonna 2000 Caries Research -lehdessä otsonin kyvystä tappaa nopeasti kariesta aiheuttavat mikro-organismit (Baysan ym. 2000). Quintessence Publishing julkaisi vuonna 2001 kirjan Tissue preservation in caries treatment, jossa oli Baysanin ja Lynchin kirjoittama laajahko luku hampaiden käsittelystä otsonilla. Vuonna 2002 hyväksyttiin Baysanin väitöskirja, jossa hän käsitteli karieksen hoitoa fluorilla ja otsonilla. Professori Lynchin oppilaana ollut tohtori Julian Holmesin tekemä laaja kaksoissokkoutettu 18-kuukauden tutkimus primaarisen juurikarieksen hoidosta julkaistiin vuonna Gerodontology-lehdessä joulukuussa 2003 Holmes 2003). Baysanin ja Lynchin tutkimus (Baysan & Lynch 2004) samasta aiheesta julkaistiin American Journal of Dentistry -lehdessä tammikuussa 2004.  Saman vuonna ilmestyi Quintessencen kustantamana myös Lynchin toimittama kirja "Ozone: The revolution in Dentistry" (Lynch 2004), jossa oli kymmeniä useiden tutkijoiden tekemiä raportteja. Vaikka useimmat näistä tutkimuksista olivat suhteellisen suppeita tai mulla tavoin puutteellisia, Baysanin ja Lynchin uraauurtava työ on epäilemättä ollut ratkaisevassa asemassa otsoniterpian läpimurrolle kohti modernia hammaslääketiedettä.

 

Vaikka viime vuosien tutkimukset on tehty pääosin muissa maissa, Baysan ja Lynch eivät ole jääneet toimettomiksi. Uusimmassa American Journal of Dentistry -lehdessä oli heidän tekemä tutkimusartikkeli (Baysan & Lynch 2007) juurikarieksen hoidosta otsonilla. Mukana oli kaikkiaan 79 potilasta, joilla oli yhteensä 220 juurikariesoiretta. Potilaat olivat varsin iäkkäitä, keski-iän ollessa 65 vuotta. Mukana olleiden karies oli keskivaikeaa tyyppiä, joka tarkoitti pehmennyttä hammasta, jonka vakavuusasteeltaan kakkosluokkaa. Itse otsonihoito suoritettiin HealOzone-laitteella, jossa silikonikuppi painettiin hampaan päälle, ja kupin sisällä kierrätettiin otsoni alipaineessa suurella nopeudella kymmenen sekunnin ajan. Tämän jälkeen jokaiseen hampaaseen tiputettiin viisi pisaraa mineralisoitumista edistävää nestettä.

 

Hoitoja varten hampaat jaettiin neljään ryhmään seuraavasti:

1. ryhmässä hampaat käsiteltiin 10 sekunnin ajan otsonilla alussa, sekä 1, 3 ja 6 kuukauden kuluttua aloituksesta.

2. ryhmässä hampaille ei suoritettu minkäänlaisia toimenpiteitä.

3. ryhmässä hampaat käsiteltiin ainoastaan tiivistysaineella (sealant) niin alussa, kuin myös 1,3 ja 6 kuukauden kuluttua.

4. ryhmässä hampaat käsiteltiin sekä otsonilla että tiivistysaineella. Otsonihoitoa ei kuitenkaan suoritettu 1. kuukauden tarkastuskäynnillä.

Hampaiden kovuuden kehittymistä seurattiin kahdella menetelmällä. Ensimmäinen oli karieksen tarkkailu sähköisellä laitteella (Electrical caries monitor, ECM III), jossa mitataan hampaan sähkövastusta. Pehmenneessä hampaassa vastus pienenee. Toinen menetelmä oli lasefluoresenssiin perustuva DIAGNOdent. Pehmenneet hampaat lähettävät enemmän fluoresenssia, ja erityisesti tämä menetelmä on erittäin käyttökelpoinen hampaan kovuuden ja mineralisaation tutkimisessa. Hampaiden analysoinnin suoritti ulkopuolinen tarkkailija, jolla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä hoitoa kukin hammas oli saanut.

 

Tulokset olivat hyvin lupaavia. ECM III-laitteella tehdyissä mittauksissa 1,3 ja 4 ryhmässä hampaissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja, mutta kontrolliryhmän (2.ryhmä) hampaat olivat selvästi pehmentyneet otsonkäsiteltyihin verrattuna. Sen sijaan DIAGNOdent-analysoinnit antoivat selkeämpiä eroja. Kun hampaiden lähtötilanteissa DIAGNOdent-arvot olivat luokkaa 41-43, ne olivat pudonneet noin neljäsosaan niin otsonia kuin tiivistysainetta saaneidenkin ryhmässä, joskin otsonikäsittely oli jonkin verran tehokkaampi. Parhaat tulokset tulivat näiden yhteisvaikutuksella. Hoitamatta jätetyissä kontrollihampaissa DIAGNOdent-arvot nousivat osoittaen hampaiden pehmenemistä. Tarkemmat tulokset on esitetty taulukossa 1.

 

Taulukko 1. Hampaiden DIAGNOdent-arvot eri ryhmissä (Baysan & Lynch 2007).

 

Hampaiden vakavuusasteissa havaittiin niin ikään selkeitä eroja. Otsoniryhmässä 54,4 % hampaista kovettui vakavuusasteelta II asteelle I. 26,5 % kovettui täysin koviksi. Kovettuminen oli sitä selkeämpää mitä paremmassa kunnossa hammas oli. Onteloituneista hampaista ainoastaan 5,7 % kovettui, kun onteloitumattomista kovettui 38,4 %. Kontrolliryhmässä 5 % hampaista kovettui I-asteelle, mutta yksikään ei täysin kovaksi. Sen sijaan 2 % pehmeni jopa 3 asteelle.

 

Vaikka tutkimuksen tulokset olivat selvästi positiivisia, ne olisivat voineet olla parempiakin. Esimerkiksi Holmes (2003) sai 100 % hampaista kovaksi 18 kuukauden kuluessa ja 6 kuukauden kuluttuakin 92 % oli täysin kovia. Hänen potilaidensa hampaat olivat keskimäärin hieman paremmassa kunnossa, mutta se ei selitä tällaista eroa. Holmes kuitenkin käsitteli hampaita otsonilla 40 sekuntia kerrallaan, eli neljä kertaa pidempää kuin Baysan ja Lynch tässä tutkimuksessa. Lisäksi Holmesin tutkimuksen potilaille oli jaettu mineralisoitumista edistäviä hammastahnoja, joita Baysan ja Lynch eivät käyttäneet. Mikäli hoito olisi tehty perusteellisemmin, tulokset olisivat todennäköisesti olleet vieläkin parempia. Tutkinnallisista syistä uudempi tutkimus lienee kuitenkin keskittynyt lyhytaikaisempaan otsonikäsittelyyn, ja siinä haluttiin testata otsonin vaikutusta ilman mineralisoitumista edistäviä lisätuotteita. Niinpä tulokset eivät aivan parhaita mahdollisia olleet, mutta erittäin hyviä kuitenkin.

 

Vaikka me kaikki emme ole hammaslääkäripelkoisia, useimmat meistä pitävät perinteistä porausta ja paikkausta vähintäänkin epämiellyttävänä toimenpiteenä. Paikat voivat irrota ja niistä voi liueta vaarallista elohopeaa elimistöön. Hampaiden otsonikäsittelyllä nämä toimenpiteet voidaan tehdä tarpeettomiksi, varsinkin jos hoito annetaan riittävän ajoissa. Toivon mukaan tämäkin tutkimus omalta osaltaan edesauttaa menetelmän nopeampaa käyttöönottoa.

 

Viitteet

 

Baysan, A.; R. Whiley & E. Lynch, Anti-microbial effects of a novel ozone generating device on micro-organisms associated with primary root carious lesions. Caries Research 34: 498-501, 2000. Abstract

Baysan, Aylin; Edward Lynch & M. Grootveld, The Use of ozone for the Management of Primary Root Carious Lesions. In: Tissue preservation in caries treatment, Tomas Albrektsson et al. eds. pp. 49-68, Quintessence Publishing, UK 2001.

Baysan, A., Management of root caries using fluoride or ozone therapies. Ph.D. thesis, University of London 2002.

Baysan, Aylin & Edward Lynch, Effect of ozone on the oral microbiota and clinical severity of primary root caries. American Journal of Dentistry 17: 56-60, 2004. Abstract

Baysan, Aylin & Edward Lynch, Clinical reversal of root caries using ozone: 6-month results. American Journal of Dentistry 20(4): 203-208, 2007. Abstract

Holmes, J., Clinical reversal of root caries using ozone, double-blind, randomised, controlled 18-month trial. Gerodontology 20: 106-114, 2003. Abstract, full text PDF

Lynch, Edward (Edited), Ozone: The Revolution in Dentistry, Quintessence Publishing, UK, 2004.