Otsoni ja vetyperoksidi syylien ja visvasyylän (kondylooma) hoidossa

Otsoni ja vetyperoksidi syylien ja visvasyylän (kondylooma) hoidossa

Miika Sallinen 27 .1. 2005

Olen viime aikoina saanut vastata sähköpostitse erilaisia ihotauteja koskeviin kysymyksiin. Viime aikoina kysymyksiä on tullut varsinkin syylistä ja visvasyylästä. Vaikka taudit ovat tavallaan erilaisia, niiden aiheuttaja on molemmissa papilloomaviruksiin kuuluva virus. Tässä katsauksessa kerron lyhyesti, miten otsonilla ja/tai vetyperoksidilla voidaan näitä oireita hoitaa tai jopa parantaa.

Syylät

Syylät ovat hyvin tavallinen iho-ongelma, joita lääkärit hoitavat usein leikkaamalla, polttamalla tai lääkitsemällä. Vetyperoksidin käyttömahdollisuutta syylien hoidossa ei juurikaan tunneta. Sillä voidaan kuitenkin poistaa syylät pysyvästi suhteellisen kivuttomalla ja äärimmäisen edullisella tavalla. Saksalainen lääkäri M. Manok kertoi saksalaisessa Hautarz-lehdessä seuraavanlaisesta hyvin käyttökelpoisesta menetelmästä jo vuonna 1961:

Hoitoon tarvitaan terävä lusikka, ei kuitenkaan syylän poistamiseen, vaan ennemminkin pinnan aukaisuun. Pintaa ei kuitenkaan täydy kaivertaa syvälle, mikä voisi aiheuttaa vuodon. Raaputettuun syylän pintaan tiputetaan pipetillä yksi pisara 30 % vetyperoksidiliuosta ja annetaan sen kuivua. 2-3 päivän kuluttua kuivunut kerros raaputetaan pois ja lisätään uusi tippa vetyperoksidia. Hoitokertojen määrät riippuvat syylän koosta. Keskikokoiset syylät häviävät yleensä 4-5 hoitokerran jälkeen, kun taas suurempien hoito saattaa kestää pitempään. Esimerkiksi Verrucae planea juvelinis -syylä häviää yleensä täydellisesti jälkiä jättämättä jo kahden hoitokerran jälkeen. Tämä hoitomuoto soveltuu erityisen hyvin jalkapohjan syylien hoitoon, joita on hyvin hankala poistaa muilla menetelmillä. Kipu loppuu yleensä ensimmäisen tai toisen hoitokerran jälkeen, joten potilaan kävelynkään ei pitäisi olla tuskallista.

Onko tämän parempaa hoitokeinoa syyliin olemassa? Tieteellisestä kirjallisuudesta sellaista ei tiettävästi löydy, mutta jutellessani näistä tuloksista suomalaisen otsonigeneraattoreita tuottavan Polar Healthin toimitusjohtajan Kari Viherlahden kanssa keväällä 2004, hän kertoi, kuinka suuretkin syylät oli helppo hävittää injektoimalla otsonia niiden alle. Yhden pistoksen avulla oli hävinnyt suuriakin jalkapohjan syyläpesäkkeitä muutamassa päivässä. Sopivia otsonigeneraattoreita ei vain ole joka paikassa, joten vetyperoksidin käyttö lienee kaikesta huolimatta edullisempaa.

Huomaa kuitenkin, että 35 % vetyperoksidi on erittäin vahva hapetin. Sitä saa pistää tipan ainoastaan syylän päälle. Jos sitä joutuu terveelle iholle, se värjää ihon hetkessä valkoiseksi ja pistelee jonkin aikaa. Kyllä minulla on ja parilla tutulla on ainetta joskus roiskahtanut, kun olemme testailleet sitä lemmikkijyrsijöiden syöpäkasvaimiin (hyvällä menestyksellä). Väri häipyy nopeasti ja pistely katoaa samoin. Joka tapauksessa varovaisuutta on syytä noudattaa varsinkin kun kyseessä on lapsen herkkä iho. Omassa varpaassani ollut pieni syylä häipyi kolmen käsittelyn jälkeen. Periaatteessa ei ole väliä, mihin vuorokauden aikaan aine H₂O₂ (vetyperoksidi) laitetaan. Se kuitenkin valkaisee syylät nopeasti valkoiseksi, joten kosmeettisista syistä lienee mukavampaa pistää aine yöksi ainakin niissä tapauksissa kun syylät ovat näkyvällä paikalla.

Entä voidaanko syylien tuloa ennaltaehkäistä mitenkään? Siihen soveltunee otsonoidut öljyt, joiden antiseptiset ominaisuudet pitävät syyliä aiheuttavat virukset kurissa. Tästä minulla ei ole kokemusta - ei myöskään ulkomaisia tutkimuksia - mutta visvasyylän eli kondylooman hoidossa käytetty esimerkki rohkaisee näiden aineiden kokeilemista muihinkin syyliin.

Visvasyylä eli kondylooma

Visvasyylä eli kondylooma on papilloomaviruksen aiheuttama tarttuva syylä. Visvasyylät tarttuvat yleensä sukupuoliyhdynnässä. Tartunnan voi kuitenkin saada vaikka kädessä olevasta syylästä. Sukupuolielinten limakalvoon tai ihoon kasvaa pieniä, punertavia, ruskehtavia tai sinipunaisia kukkakaalimaisia muodostumia. Ne ovat pehmeitä ja kosteita, ja voivat rikkoutua ja alkaa vuotaa. Lisäksi papilloomavirus altistaa naisia kohdunkaulan syövälle, joka on maailman toiseksi yleisin pahanlaatuinen kasvaintyyppi.

Tautiin on yritetty etsiä tehokasta hoitokeinoa, mutta erilaisista ehdotuksista huolimatta konsensusta niiden tehokkuudesta ei ole syntynyt. Oireilevat alueet voidaan tuhota esimerkiksi lääkepenslauksella tai kirurgisin toimenpitein, mutta ne eivät eliminoi virusinfektiota. Virukset taas voidaan tuhota antiviraalisilla lääkkeillä, mutta niiden teho vaihtelee ja hinta on kallis.

Koska otsonoidulla auringonkukkaöljyllä on tuhottu menestyksellisesti esimerkiksi herpesviruksia, kuubalaiset tutkijat (Ángeles Riós ym. 2004) tekivät suppean tutkimuksen 12 naiselle, jotka kärsivät papilloomavirustartunnasta ja siihen liittyvistä kondyloomaoireista. Näistäkin vain kymmenen suoritti loppuun asti hoidot, jotka käsittivät päivittäisiä otsonoidun auringonkukkaöljyn annosteluja kohdunkaulan alueelle 20 päivän ajan. Jokaiselle potilaalle tehtiin soluopilliset, kudosopilliset ja kolposkooppiset (kohdunalueen tähystys) tutkimukset ennen ja jälkeen hoitojen.

Tulokset olivat hyviä, sillä kahdeksalla potilaalla virusinfektiot ja kliiniset oireet katosivat täysin, joskin kahdella virustartunta oli vielä jäljellä. Joissain tapauksissa myös vaginan vuodot loppuivat hoitojen jälkeen, eikä niistä havaittu aiheutuneen mitään sivuvaikutuksia yhdellekään potilaalle.

Vaikka tutkimus oli potilasmäärältään suppea, se oli hyvin lupaava. Täysin varmaa johtopäätöstä siitä ei vielä kannata tehdä, mutta on erittäin epätodennäköistä että kahdeksan potilasta kymmenestä paranee tällaisesta taudista täysin ale kolmessa viikossa. On toki todettava, että useimmissa tapauksissa kondylooma paranee ajan kanssa itsestään, mutta siihen voi mennä kuukausia. Joissakin tapauksissa (10-20 % tapauksista) henkilö voi jäädä viruksen kantajaksi loppuiäkseen. Tällöinkin tauti on valtaosin oireeton, mutta voi uusiutua jopa vuosien päästä ensimmäisestä esiintymisestä. Senkin vuoksi kaikki ilmeisen tehokkaat hoitokeinot tulisi huomioida mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti otsonin, vetyperoksidin ja otsonoitujen öljyjen patentointi on mahdotonta, joten ainakaan lääkeyhtiöiden välityksellä ne eivät leviä, eivätkä lääkäritkään usein saa niistä ajankohtaista tietoa.

Viitteet

Ángeles Ríos, María de los; Orlando Aguilar; Andrés Torres; Maité Hernández; Silvia Menéndez & Margarita Amigó, Evaluation of therapeutic properties of OLEOZON® in the treatment of women with Human Papilloma Virus (HPV) uteri cervix infection. Teoksessa: Proceedings of the 4^th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004 (CD-ROM).

Manok, M., On a Simple and Painless Treatment of Warts. Hautarzt 12: 425, 1961.